Kultarinta, Miehiä ja ihmisiä, Neljäntienristeys

Finlandia -ehdokkaista luin viimeksi tämän Olli Jalosen Miehiä ja ihmisiä. Kirja kuuluu asteikollani sarjaan "hyvänmielenlukemista". Se oli pääasiassa miesten maailmaan sijoittuva lämmin kertomus nuoren pojan kasvamisesta, Aikaisemmistakin Jalosen kirjoista olen pitänyt, tätäkin suosittelen!

Finladia -ehdokkaista Jaatinen vielä lukematta. Kytömäen Kultarintaa, Kähkösen Graniittimiestä ja Kinnusen Neljäntienristeystä suosittelen - olivat miun maun mukkaan tosi hyviä! Jokaisessa katkelma Suomen historiaa, ehjä kertomus, hyvä kieli, Kytömäen Kultarinta kuin kansansatu!Joku näistä kolmesta olisi ollut valintani voittajaksi! 

Viimeksi luin Haanpään Eräs avioliitto ja muita kadonneita juttuja. Matti Salmisen kokoamassa kirjassa on 29 juttua, joita ei aikaisemmin ole julkaistu jutuissa eikä kootuissa teoksissa. Luin ja nautin! Suosittelen!

Jari Tervon Revontulten tie nyt menossa. Tämäkin sarjaan "hyvänmielenlukemista". Fanny-täti -ainut tätini - asui Rovaniemellä, oli töissä Lapinmaassa (ravintolassa, ns kansanpuolella, täti halus sinne herrojen puolelta, kansanpuolella sai paremmat tipit!). Vajaan neljän ikäisenä talvella 1951 kävin äidin kanssa Rovaniemellä ensimmäistä kertaa, vuosien saatossa sitten useammin, viime vuosina vuosittain - jos ei muuten niin Mäntyvaaralla raveissa! Tuitun-tädin kautta Tervon kirjassaan kuvailemat paikat ovat osin tuttuja ja tekevät kirjasta jollakin tavalla läheisen. Tervon kuvaus Timo K. Mukasta kiinnostaa. Puoliväli ohitettu, Moskovassa käyty - toivottavasti loppukin koukuttaa! 

Onneksi tässä maailmassa on paljon hyviä lukemattomia kirjoja! Saa Valistuksen muori nautiskella!. 

Valo voittaa

Pitkin syksyä ihan jouluun asti olen ulkoiluttanut sauvoja Settijärven rantaan, jokisuulle ja takaisin. Lenkki reilut 7 km, maisema tasaisia niittyteitä. Aikaa on lenkillä kulunut, pahimmillaan jopa lähelle puolitoista tuntia. Välillä olen ihastellut maisemia, tasaista harmaata, harmaan eri sävyjä, välillä vielä joulukuun puolella rastasparvea tai muutamaa ukkoteertä koivikossa. Eläkeläisen onni, että voi mennä lenkille valoisan aikana.

Lenkillä miettii monenlaista, niin maailman menoa kuin kotoisempiakin asioita. Yksi asia, varsinkin nyt Pariisin tapatumien jälkeen on selvää! Fanaattiset aatteet – niin uskonnolliset kuin poliittisetkin – ovat uhka alkaneelle vuodelle niin kotimaassa kuin maailmallakin. Sovittelu ja yhteisen hyvän tavoittelu on vierasta monille omista päättäjistämme. Valtiomiehiä tai –naisia on todella harvassa jos ollenkaan.  Vakavinta lienee se, että Suomen laki ei valitettavasti ole edes ministereille tärkein auktoriteetti. Uusi vuosi avaa onneksi uusia mahdollisuuksia! Meillä on vaalit tulossa – jokaisella on mahdollisuus omalta osaltaan vaikuttaa siihen, miten tämän maan asioita hoidetaan, miten hyvinvointiyhteiskunta jatkossakin pidetään toimivana!

Uusi vuosi on aina lupaus. Lupaus uudesta, toivo paremmasta. 

Hyvää alkanutta vuotta!