Kevään korvalla

Perussuomalaisten puheenjohtaja Timo Soini lupasi ilmoittaa kevään korvalla mahdollisista jatkoaikeistaan puolueen puheenjohtajana. Niin hän myös teki – ei jatka. Kevään korvalla meillä käydään myös kuntavaalit, joihin minuakin pyydettiin ehdokkaaksi. Harkitakin lupasin. Harkinta-ajan jälkeen totesin, että en lähde ehdokkaaksi. Yhtenä syynä se, että valtakunnan politiikassa ei tällä hetkellä yksikään puolue toimi niin, että voisin sen tekemiset täysin hyväksyä. Toisena se, että paikalliset politiikassa mukana olevat/mukana olleet olivat somessa sitä mieltä, että valtuustoon tarvitaan nuoria. Vanahat muorit älkööt vaivautuko. Kolomantena syynä oma mukavuuen halu: kun on allakasta suunnilleen erroon päässy, miksi yrittää hommata itelleen sitovia menoja.

Kuntavaaliehdokkaita ja heiltä vaadittavia ominaisuuksia ajatellessani mietin, minkälainen olisi oma ihannepoliitikkoni. Jos vaikka kolmelta valtakunnan tasolla vaikuttavalta nykyiseltä politiikan tekijältä kerättäisiin hyviä  ominaisuuksia, jotka sitten yhdistettäisiin samaan tyyppiin, minun valtakunnan tasolla toimivaan ihannepoliitikkooni. Hämmästyin valintojani, ainakin osaksi.

Ensimmäinen näistä kolmesta oli ylivertainen muihin verrattuna. Valtiotieteiden tohtori, vuosimalli 1946. Hän ei provosoidu koskaan. Vaikka mitä tapahtuu, hän ei lannistu, vaan on heti aktiivisesti toiminnassa mukana. Hän jaksaa yrittää, ihan yrittäjänäkin. Hän on puhunut aktiivisesti Barentsin alueen yhteistyön puolesta, ajanut jopa raideliikenneyhteyttä Jäämeren satamiin.  Hänen  vaalirahoituskeksintönsä oli teettää mukeja, joissa on hänen ja hänen vaimonsa kuva – ja ne menivät kuin kuumille kiville! Ja mikä parasta: hänellä on ääretön lukunopeus! Keminmaan kirjastosta lainaamansa Dostojevskin koko tuotannon hän pystyi lukemaan läpi kolmessa vuorokaudessa! Ikäni kirjojen parissa viettäneenä voin vain suunnattomasti ihailla Paavo Väyrysen lukunopeutta – ja kadehtia!

Toinen on toukokuussa 40 vuotta täyttävä valtiotieteen kandidaatti, pääaineena kansainvälinen oikeus. Hän on puolueensa puheenjohtaja. Ihailen suunnattomasti hänen kykyään aina ja joka tilanteessa/tilaisuudessa tuoda esille itselleen tai puolueelleen tärkeitä asioita napakasti ja selkeällä suomen kielellä. Monta kertaa olen hänen sanomisistaan eri mieltä, mutta kyllä Li Anderssonin tapa puhua ja saada itsensä kuulluksi, olisi jokaiselle poliitikolle tärkeä ominaisuus. Asia, josta häntä arvostan puhetaidon lisäksi on se, ettei hän missään vaiheessa ole erotellut ihmisiä asuinalueen mukaan.

Kolmas on 41 vuotias opettaja Haukiputaalta. Töissä tuli kerran vastaan valtakunnallinen verkkoihin, nimenomaan kirjastoauton toimintaan, vaikuttava asia. Kirjoitin alueen kansanedustajille. Mirja Vehkaperä otti asian vakavasti ja teki siitä kysymyksen eduskunnan  kyselytunnille. Ajattelin silloin ja ajattelen edelleen, että on merkityksellistä, että alueelta valittu kansanedustaja oikeasti on kiinnostunut alueen asioista ja vie niitä eteenpäin.

Siispä poliitikolla pitäs olla lehemän hermot, pitäs osata lukia ja vielä ymmärttää lukemansa, pitäs uskaltaa ja osata aukasta suusa asiasa puolesta aina, kun siihen on pienikin mahollissuus. Oikia poliitikko ajjaa koko maan etua, mutta ottaa erikoisesti huomioon oman alueen ongelmat.  Kuntavaaleissa on varmasti iso joukko tämmösiä ihannepoliitikkoja eholla – käyväänhän joukolla äänestämässä.

On suuri asia, että meillä on vapaat vaalit. Elämässä on lisäksi paljon pieniä iloja, joitten myötä päivä vaihtuu helposti toiseksi. BirdLife Finlandilla on menossa Bongaa 100 lintulajia tämän vuoden aikana. Sunnuntaina 12.3 näin tämän vuoden ensimmäisen joutsenen, edellisenä päivänä Miilurannalla seurattiin töyhtötiaisia! 14 lajia nyt listalta ruksattu, jokaisesta ruksatusta iloittu!

Eeva Kilven sanoin: ”Elämä on arvaamatonta. Milloin tahansa voi tapahtua jotakin hyvää.”

Perusasioita

Kirjahyllyssäni ylähyllyllä ovat tärkeimpinä vihkiraamattu, Seitsemän veljestä, Tuntematon sotilas ja PERUSTUSLAKI. Loppiaisena kinkkua hävitettäessä keskusteltiin nuorison kanssa tasa-arvosta. Mitä se on? Haettiin hyllystä perustuslaki. Perustuslain 2 luku § 6 toteaa yhdenvertaisuudesta  (tasa-arvosta) näin: ”Ihmiset ovat yhdenvertaisia lain edessä. Ketään ei saa ilman hyväksyttävää perustetta asettaa eri asemaan sukupuolen, iän, alkuperän, kielen, uskonnon, vakaumuksen, mielipiteen, terveydentilan, vammaisuuden tai muun henkilöön liittyvän syyn perusteella”.

Perustuslaissa mainittu ”muu henkilöön liittyvä syy” on mielestäni esimerkiksi asuinpaikka. Kun liikenneministeri Berner suunnittelee liikenneväylien yhtiöittämistä ja maksuja autoilijoille ajettujen kilometrien mukaan, hän ei mielestäni toimi perustuslain mukaan. Syrjässä asuva ei enää ole yhdenvertaisessa asemassa suurissa liikekeskuksissa asuvien kanssa . Hänen on pakko käyttää yksityisautoa voidakseen hoitaa asioitaan, koska julkista liikennettä ei yksinkertaisesti ole. Samalla hän maksaa polttoaineverossa  tiestön kunnossapitoa. Keskittäminen ja yhtiöittäminen, kansan kokoaminen mielellään kehä kolmosen eteläpuolelle, on ilmeisesti ministerillä tavoitteena. Tietenkin myös yhtiöitten rikastuttaminen.

Ruotsissa ollaan ottamassa askeleita toiseen suuntaan. Ylen uutisten mukaan siellä esitetään 500 miljoonan kruunun tukea asukkaiden houkuttelemiseksi maaseudulle, helpotuksia lääkäreiden ja hoitajien opintolainoihin sekä 10 000 työpaikan siirtämistä Tukholmasta maaseudulle. Pohjois-Ruotsissa tukea saisivat esim. Pajalan, Övertorneån, Jokkmokkin ja Arvidsjaurin kunnat. - kaikki  hillareissuilta tuttuja paikkoja. Ehdotuksen on tehnyt maaseutuministeri Sven-Erik Bucht ja sitä kannatetaan yli puoluerajojen. Kokoomuslainen maaseutukomitean jäsen Ulf Berg sanoo , että tämä on askel kohti elävämpää maaseutua  ja että komitea on esitystä tehdessään ottanut mallia Norjasta, jossa on hyvinvoiva maaseutu. Pohjoisimmassa Norjassa Finnmarkin alueella on jo pitkään ollut voimassa laki, että mikäli nuori sitoutuu valmistuttuaan (opettaja, lääkäri  jne) toimimaan ammatissaan Finnmarkin alueella viisi vuotta, hän saa opintolainansa anteeksi. Kuka – mikä puolue – meillä puhuu hyvinvoivan maaseudun puolesta?

Perustuslain 2 luvun 16 §:n otsikkona on ”Sivistykselliset oikeudet” .  Pykälässä sanotaan esimerkiksi näin: ”Julkisen vallan on turvattava , sen mukaan kuin lailla tarkemmin säädetään, jokaiselle yhtäläinen mahdollisuus saada kykyjensä ja erityisten tarpeidensa mukaisesti myös muuta kuin perusopetusta sekä kehittää itseään varattomuuden sitä estämättä.”  Niin pääministeri Sipilä, ulkoministeri Soini kuin kokoomuksen  entinen puheenjohtaja Aleksander Stubb vannoivat ennen vaaleja, että koulutuksesta ei leikata.  Toisin kuitenkin kävi. Olemme matkalla yhteiskuntaan, jossa lasten ja nuorten tulevaisuuden ratkaisee vanhempien varallisuus, Joulun aikana käydyissä keskusteluissa totesimme, että paras aika Suomessa on ohi. Koulutuksen kannalta edullisimmassa asemassa ovat olleet sukupolvet, jotka ovat käyneet peruskoulun ja sen jälkeen voineet opiskella valtion takaamalla lainalla ammattiin, joka on ollut mieluinen – tai jos tuli ensin väärä valinta, opiskelleet uuden ammatin.

Nyt on juhlavuosi. Suomi 100 v. Toivottavasti voimme puhua hyvinvointivaltiosta vielä tulevaisuudessakin.

Hyvää juhlavuotta kaikille Eeva Kilven sanoin: ”Elämä on arvaamatonta. Milloin tahansa voi tapahtua jotakin hyvää!”