Kevään korvalla

Perussuomalaisten puheenjohtaja Timo Soini lupasi ilmoittaa kevään korvalla mahdollisista jatkoaikeistaan puolueen puheenjohtajana. Niin hän myös teki – ei jatka. Kevään korvalla meillä käydään myös kuntavaalit, joihin minuakin pyydettiin ehdokkaaksi. Harkitakin lupasin. Harkinta-ajan jälkeen totesin, että en lähde ehdokkaaksi. Yhtenä syynä se, että valtakunnan politiikassa ei tällä hetkellä yksikään puolue toimi niin, että voisin sen tekemiset täysin hyväksyä. Toisena se, että paikalliset politiikassa mukana olevat/mukana olleet olivat somessa sitä mieltä, että valtuustoon tarvitaan nuoria. Vanahat muorit älkööt vaivautuko. Kolomantena syynä oma mukavuuen halu: kun on allakasta suunnilleen erroon päässy, miksi yrittää hommata itelleen sitovia menoja.

Kuntavaaliehdokkaita ja heiltä vaadittavia ominaisuuksia ajatellessani mietin, minkälainen olisi oma ihannepoliitikkoni. Jos vaikka kolmelta valtakunnan tasolla vaikuttavalta nykyiseltä politiikan tekijältä kerättäisiin hyviä  ominaisuuksia, jotka sitten yhdistettäisiin samaan tyyppiin, minun valtakunnan tasolla toimivaan ihannepoliitikkooni. Hämmästyin valintojani, ainakin osaksi.

Ensimmäinen näistä kolmesta oli ylivertainen muihin verrattuna. Valtiotieteiden tohtori, vuosimalli 1946. Hän ei provosoidu koskaan. Vaikka mitä tapahtuu, hän ei lannistu, vaan on heti aktiivisesti toiminnassa mukana. Hän jaksaa yrittää, ihan yrittäjänäkin. Hän on puhunut aktiivisesti Barentsin alueen yhteistyön puolesta, ajanut jopa raideliikenneyhteyttä Jäämeren satamiin.  Hänen  vaalirahoituskeksintönsä oli teettää mukeja, joissa on hänen ja hänen vaimonsa kuva – ja ne menivät kuin kuumille kiville! Ja mikä parasta: hänellä on ääretön lukunopeus! Keminmaan kirjastosta lainaamansa Dostojevskin koko tuotannon hän pystyi lukemaan läpi kolmessa vuorokaudessa! Ikäni kirjojen parissa viettäneenä voin vain suunnattomasti ihailla Paavo Väyrysen lukunopeutta – ja kadehtia!

Toinen on toukokuussa 40 vuotta täyttävä valtiotieteen kandidaatti, pääaineena kansainvälinen oikeus. Hän on puolueensa puheenjohtaja. Ihailen suunnattomasti hänen kykyään aina ja joka tilanteessa/tilaisuudessa tuoda esille itselleen tai puolueelleen tärkeitä asioita napakasti ja selkeällä suomen kielellä. Monta kertaa olen hänen sanomisistaan eri mieltä, mutta kyllä Li Anderssonin tapa puhua ja saada itsensä kuulluksi, olisi jokaiselle poliitikolle tärkeä ominaisuus. Asia, josta häntä arvostan puhetaidon lisäksi on se, ettei hän missään vaiheessa ole erotellut ihmisiä asuinalueen mukaan.

Kolmas on 41 vuotias opettaja Haukiputaalta. Töissä tuli kerran vastaan valtakunnallinen verkkoihin, nimenomaan kirjastoauton toimintaan, vaikuttava asia. Kirjoitin alueen kansanedustajille. Mirja Vehkaperä otti asian vakavasti ja teki siitä kysymyksen eduskunnan  kyselytunnille. Ajattelin silloin ja ajattelen edelleen, että on merkityksellistä, että alueelta valittu kansanedustaja oikeasti on kiinnostunut alueen asioista ja vie niitä eteenpäin.

Siispä poliitikolla pitäs olla lehemän hermot, pitäs osata lukia ja vielä ymmärttää lukemansa, pitäs uskaltaa ja osata aukasta suusa asiasa puolesta aina, kun siihen on pienikin mahollissuus. Oikia poliitikko ajjaa koko maan etua, mutta ottaa erikoisesti huomioon oman alueen ongelmat.  Kuntavaaleissa on varmasti iso joukko tämmösiä ihannepoliitikkoja eholla – käyväänhän joukolla äänestämässä.

On suuri asia, että meillä on vapaat vaalit. Elämässä on lisäksi paljon pieniä iloja, joitten myötä päivä vaihtuu helposti toiseksi. BirdLife Finlandilla on menossa Bongaa 100 lintulajia tämän vuoden aikana. Sunnuntaina 12.3 näin tämän vuoden ensimmäisen joutsenen, edellisenä päivänä Miilurannalla seurattiin töyhtötiaisia! 14 lajia nyt listalta ruksattu, jokaisesta ruksatusta iloittu!

Eeva Kilven sanoin: ”Elämä on arvaamatonta. Milloin tahansa voi tapahtua jotakin hyvää.”