Harmaata....

Harmaata,  märkää, pimeää, synkkää

 On pimeää ja harmaata ja märkää. Kaamos käy taloksi, patistaa hulevesimaksuilla, teitten linkouksista perittävillä maksuilla, kiinteistöveroilla ja veromätkyillä kiusatut ihmiset neljän seinän sisälle murehtimaan tulossa olevaa joulua ja kuntauudistusta ja soteuudistusta.

Olen syksyn lapsi, vanhenin taas joku aika sitten yhdellä vuodella. Niinpä pidän eniten syksystä. Kun etelätuuli aamulla ”tuiskutti” vettä ohuena tihkuna, välillä kunnon vesiryöppyinä, otin sauvat ja kävelin niittyteitä pitkin Settijärven rantaan tarkistamaan jäätilannetta. Ei ollut jäätä. Päähän jäi soimaan ”sinun harmajata aaltoas / olen katsellut monin öin…” Ajattelin, miten hyvin asiat ovat, kun voin omilla jaloilla kävellä tuon lenkin ”harmajata aaltoa” katselemaan!

Pyhäinpäivänä tavataan käydä sytyttämässä haudoille kynttilöitä, muistellaan poisnukkuneita läheisiä. Isänpäivänäkin sytytellään kynttilöitä haudoille niin Olkkolassa kuin Kärsämäellä.  Marraskuussa on iloisia juhlia, mutta myös monen itselleni hyvin merkityksellisen ihmisen kuolinpäivä.Samana päivänä on isän ja Tantan kuolinpäivä – siispä sytytellään kynttilöitä. Voisi kai sanoa, että olen äärettömän onnellinen / onnekas, että olen saanut tuntea nämä ihmiset ja elää heidän kanssaan niin, että minulla on valtavan paljon muistoja yhteisestä ajastamme. Yhdessä elettyä, yhdessä koettua, yhteisiä muistoja kaikkinensa ei mikään voi minulta viedä!

Kaamos, siis pimeys, rajoittaa ulkona liikkumista. Lenkille voi tietenkin mennä taskulampun tai otsalampun kanssa, mutta eläkeläinen voi järjestää lenkkinsä valoisan ajalle. Pimeällä voi tehdä muuta, pimeällä voi istua ja kutoa. Tulossa olevaa joulua voi ”murehtia” tekemällä töppöstä ja kaulaliinaa ja lapasta, lapasta ihan sillä mummun vanahalla tähtimallilla! Lankojen kanssa minulle käy pikkusen samalla tavalla kun syksyllä marjojen: minä hamstraan ja hamstraan! Aika ihana asia, että nivelrikko ei runtele sormia, puikot pysyvät käsissä (kun muistaa käydä hierojalla!) ja pehmeät paketit kelpaavat saajilleen!

Pimeys rauhoittaa. Elämä on järjestyksessä. Joudetaan jopa käväsemään kylässä. On tosi mukava istahtaa ystävän kattamaan pöytään tai kattaa itse kahvipöytä ystäville tai suvun nuorisolle. Erikoisen hyvältä pöydän kattaminen tuntuu, kun vieras on kaukaa ja kaivattu. Lakkoja ja juustoa, rieskaa ja haapajärvistä savusaunassa tehtyä kylmäsavulohta ja mitä muuta sattuu pakkasesta löytymään pistetään pöytään ja mikä tärkeintä: kieli ei oo kiinni kitalaessa! Sanakäänteet saavat joskus aikaan oikein kunnon naurut, ja nauruhan tunnetusti pidentää ikää!

Lukeminen on aina ollut minulle mieluista. Parin viime vuoden aikana on ilmestynyt todella hyviä esikoisteoksia, jotka ovat vieneet ihan mukanaan. Antti Heikkisen viime vuonna ilmestynyt Pihkatappi oli jotakin Paasilinnan ja Turusen välimuotoa, vaikka isänpäivälahjaksi! Pauliina Rauhalan Taivaslaulu, Tommi Kinnusen Neljäntienristeys – kun oksentamatta selvisi alusta, joka perustuu tositapahtumiin – Henni Kitin Elävän näköiset ja Tanja Kaarelan Saara ja ja ja…. Vanha kiinalainen sananlasku sanoo, että ”Jos on lukenut tuhat kirjaa, on elänyt tuhat elämää”! Iloitsen suunnattomasti siitä, että ”osaan” lukea ja että näen lukea!

Facebookissa on ollut menossa positiivisuushaaste. Ystäviä on haastettu kirjaamaan viisi positiivista asiaa omasta elämästä joka päivä viikon ajan.  Tämän päivän positiiviset: voin kävellä, on ihania muistoja, pystyn kutomaan, on ystäviä ja voin  lukea. Mitä Sinä kirjaisit?