Joulutunnelmaa
kirjoista
Jouluna tuoksuu omenoille, kanelille, kuuselle,
kynttilöille. Tuoksuu kinkulle, laatikoille, pipareille. Jouluna lauletaan, kuunnellaan joululauluja ja käydään
joulukonserteissa kuuntelemassa huikeita laulajia. Jouluna kaivetaan esille
vuosien saatossa hankitut joulukoristeet, koti puetaan jouluun. Kirjoista
löytyy ohje tai vinkki kaikkeen edellä lueteltuun! Ennen joulua luetaan,
selataan, haetaan ideoita tulevaan jouluun. Ja jouluna katsellaan kauniita
joulukirjoja, luetaan lahjaksi saatuja tai juuri joulun ajaksi varattuja itseä
kiinnostavia kirjoja. Jouluna on lupa
tehdä ihmeellisiä asioita! On lupa syödä yöllä ja lukea vaikka keskellä päivää!
Kirja sinänsä on minulle merkityksellinen asia,
joulukirjat ja jouluksi varatut kirjat
ovat ihan erityisen merkityksellisiä.
Vuosien saatossa minulle on tullut tapa aloittaa joulusiivous imuroimalla
kirjat. Marttojen joulukirjassa sanotaan, että ”siivoa komero jouluksi, jos
aiot viettää joulun siellä”. Noudatan tätä neuvoa, en käy komeroitten kimppuun
ennen joulua. Mutta kirjat on imuroitava! Se on aikaa vievää puuhaa. Puhuttelen
jokaisen kirjan erikseen. Jotakin saatan hivellä ja silitellä, jotakin unohdun
selaamaan. Grimbergin Kansojen historian osia en avaa erikseen, tyydyn pelkkään
imurointiin….
Joittenkin kirjojen kohdalla minuun iskee kapitalismi. Ei
riitä, että saan ne kirjastosta, minun täytyy omistaa ne. Joulukirjat ovat
tällaisia. Vuosien saatossa olen hankkinut hyllyyn erilaisia joulukirjoja jo
mukavan määrän. Aloitan niiden katselun, selailun ja hivelyn yleensä jo
lokakuussa – niihin aikoihin myös imuroin kirjat. Joulukirjoissa on valtavan
kauniita kuvia, hienoja tekstejä, ohjeita niin perinteisiin kuin uudempiinkin
jouluruokiin. ”Joulu Kultainen” pitää sisällään juuri oikean imelletyn
perunalaatikon ohjeen. Vuolion ”Suomalainen
Joulu” (v. 1981) kertoo suomalaisten joulunvietosta kuten joulusaunasta,
joululyhteestä, Tuomaan rististä ja muista perinteistä suomalaisessa joulussa.
Similän ”Rakkaimmat joululaulut ja niiden tekijät” kertoo meille kaikille
tuttujen joululaulujen tekijöistä ja laulujen taustoista. Esimerkiksi Topelius kertoi
omista murheistaan monissa runoissaan.
Yksi hänen tyttäristään ja molemmat poikansa kuolivat hyvin pieninä, enkeliltä
nimensä saanut Rafeal vuoden vanhana isänsä syliin. Runoilija näki pienen poikansa
varpusena talvipakkasessa ja kirjoitti ”En
ma ole, lapseni, lintu tästä maasta. Olen pieni veljesi, tulin taivahasta…”
(Topelius 1859, suom. K. A. Hagberg 1874). Loirilla laulatan Varpusta
jouluaamuna jo marraskuulla! Tausta yhdistettynä omiin kokemuksiin ja Loirin tulkintaan saa kylmät
väreet menemään pitkin selkää.
”Joulukonsertto. Runoja ja puhetta joulun aikaan”, on runoilija
Lassi Nummen kokoelma, joka vetoaa minuun vuodesta toiseen. Joskus, kun jokin ihan vähäinen asia saa aikaan oikein
hyvän mielen, sanomme, että on ihan
jouluinen olo. Näin Nummen runossa Joulu on joskus. (Joulu on joskus helmikuussa,
/ joskus syyspimeässä marraskuussa, kun niiksi tulee / ja järvet jäässä /
sisällisesti, meissä. / Minä pystytän aina silloin tällöin joulupuun / kun
sattuu ja juhlamieli yllättää / - sisällisesti, varkain - / ja sieppaan sen
taas pois kenenkään huomaamatta / vaikka kesken juhlan / kun senkertainen
juhlamieli on palanut loppuun. / sillä tavalla se ei kulu, / ei kuivu eikä
varise…) Toinen ahkerassa käytössä oleva runokirja on Satu Koskimiehen ja Juha
Virkkusen toimittama ”Lapsuuden joulu”, alaotsikkona ”Rakkaimmat joulurunot”.
Kaunis kirja, johon on koottu valtava määrä vanhoja ja uusia joulurunoja.
Useimmin olen tästä kirjasta tarvinnut Anna-Maija Raittilan runoa Pieni
joululaulu. (Taas kosketti ruutua ikkunan / tutun jouluenkelin siipi…)
Mauri Kunnas on tehnyt loistavaa työtä lasten joulukirjojen
parissa. ”Suomalainen tonttukirja”, ”Joulupukki”, ”Koiramäen Martta ja
Tiernapojat”, ”Koiramäen joulukirkko” ja ”Joulupukki ja noitarumpu” ovat
kirjoja, joista voivat nauttia kaiken ikäiset. Pienikin lapsi jaksaa kuunnella
ja aikuinen ei kyllästy lukemiseen kerran eikä vielä toisenkaan jälkeen.
Tiernapojista löytyy myös koko kuvaelman sanat ja nuotit. Erittäin mieluinen
kirja on ollut myös ”Onnin paras joululahja”. Paras joululahja ei välttämättä
ole kallein!
Grishamin ”Joulua
pakoon” on nimenä houkutteleva. Entä jos
tänä jouluna karkaisin, jättäisin koko tohinan ja pakenisin johonkin
rauhalliseen paikkaan kauas kaikesta hälystä ja touhusta. Todella hauska
jouluinen kirja luettavaksi jouluna tai mielellään jo pari kuukautta
ennenkin! Tunströmin ”Jouluoratorio”
samoin kuin Waltarin ”Joulutarinoita”, erikoisesti Pienen mustan koiran joulu,
ovat myös olleet kirjoja, joihin on pitänyt palata.
Ehkä kaunein joulukuvaus löytyy Aleksis Kiven ”Seitsemästä veljeksestä”. Veljesten joulu
Impivaarassa päättyy surkeasti. Impivaara palaa ja veljekset juoksevat paitasillaan
nahkapeitturin taloon, missä saavat lämmintä ja ruokaa. Näin kirjoittaa Aleksis
Kivi: ”Mutta, koska veljekset olivat atrioinneet, vaipuivat he alas olkisille
vuoteillensa, ja pian, käärittynä unen hienoon huiviin, unohtivat he elon
taistelon. Makeasti he makasivat, ja
kauan vielä lämmitti heitä loimottava valkea, kunnes se riutui ja hiiltyi.
Sulki silloin emäntä pellin, ja tupaan virtasi uunista ihana lämmin; siitä
kallistui vaimo itsekin vuoteellensa taas, ja oli jälleen huoneessa yleinen
hiljaisuus. Mutta ulkona hyppeli pakkanen räiskytellen pitkin aitoja, pohjoinen
liehtoi voimakkaasti tähtikimmeltävän taivaan alla, josta kalvea kuu hymyten
katseli alas.”
Nyt on kirjat tälle vuodelle imuroitu!
Joulu voi tulla!
No just joo, nyt on pakko lähtee kirjastoon hakemaan noita kirjoja eihän se joulu muuten tuu ��
VastaaPoista